Heidi Savilakso: Saa koskea
6.—30.1.2009

"Leikkaa varpaasi pois, sillä sitten kun olet kuningatar, ei sinun enää tarvitse kävellä."

Grimmin veljesten Tuhkimo on groteski satu persoonattomasta tytöstä, jota luetaan yksinomaan ulkoisten olosuhteiden — äidin kuoleman, isän välinpitämättömyyden ja uusioperheen halveksunnan — kautta. Vain pähkinäpuu ja tunturikyyhkyt pitävät tämän tuhkassa nukkuvan tytön elossa.

Näyttely on minun versioni Tuhkimosta.

Se sai alkunsa surutyöstä — surun pelosta ja sen peittämisestä, surun kohtaamisesta ja viimein sen hyväksymisestä. Jokaisella on oikeus olla koskettunut. Jokaisella on oikeus tulla kosketetuksi. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen, jos kosketus satuttaa. Milloin koskemisen kuuluu koskea?

Saa koskea tarkoittaa itselleni montaa eri asiaa, hyvässä ja pahassa. Nyt kun näyttely on valmis, huomaan rakentaneeni sen samaan mutkattomuuteen pyrkien kuin mihin Tuhkimo häntä auttamaan tulleita lintuja toimissaan kehottaa — yksinkertaisesti: "Poimikaa hyvät ruukkuun ja huonot kupuun!"